Search

IKÄ JA KOTISEUTUIDENTITEETTI

Säilytetään Vuosaaren viihtyvyys. Varmistetaan turvallisuus. Mitoitetaan rakentaminen lähiluonnon kestävyyteen.


Vuosaari kasvaa. Se ei ole ihme. Alue on kaunis, luonnonmetsiä ja niittyjä ja runsaasti rantoja. Avarilta kallioilta ihmisillä on mahdollisuus nähdä kauas. Nyt päätetty rakennuskanta nostaa asukasmäärää tuhansilla.


On aika hengähtää ja arvioida uudelleen, onko lisärakentaminen tarpeen. Onko Helsinki vastaan sanomattomasti alati kasvamassa. Väitän, ettei ole, jos annetaan vaihtoehtoja.


Koti ja sydän Vuosaaressa


Vuonna 1979 kiersimme mieheni kanssa katselemassa missä haluaisimme asua sitten, kun haave rivitalosta voisi toteutua. Vartiokylän lahden lähellä, korkealla kalliolla oli kyltti, tähän rakennetaan 16 asuntoa. Haimme lainaa, ja saimme sen seitsemän vuoden maksuajalla. Sen ajan roikkuu vaikka pää alaspäin, sanoi pankinjohtaja lainaa myöntäessään.


Ostimme palan kalliota ja ryhdyimme seuraamaan rakentamista. Muutimme helmikuussa 1980 unelmiemme kotiin. Samaan unelmaan muutti 15 muutakin perhettä samana lumisena helmikuun päivänä.


Siihen aikaan rakentaja ei viimeistellyt pihoja, vaan rakensimme ne naapureiden kanssa talkoilla. Yhteishenki taloyhtiössämme kasvoi. Yhteisöllisyys oli suuri, vaikka se ei vielä ollut muotisana. Joskus ovet unohtuivat lukitsematta koko viikonlopun, vaikka asukkaat olivat muualla. Lapsilla oli tilaa temmeltää ja kaikkialla oli turvallista. Naapurien lapsia kohdeltiin kuin omia, kiitettiin ja toruttiin tarpeen mukaan.


Talvisin pihalta pääsi suksilla hienoille laduille. Kesäisin lenkkeilimme koskemattomissa metsissä. Pihanurmella harrastimme aerobicia kimpassa kasettisoittimen tahdissa.Golflyöntejä harjoiteltiin Fressin paikalla olevassa suuressa hiekkakuopassa. Koetimme uida Vartiokylän lahdessa, mutta se oli hankalaa, koska kääntyessä polvet osuivat mutapohjaan. Lahti oli kasvamassa umpeen. Myöhemmin siihen ruopattiin veneväylä. Pieni terveysasema oli melkein naapurissa ja lääkäriin pääsi aina kun oli tarve. Perheillä oli usein kotona yhteinen hoitaja ja lapsia hoidettiin vuoroviikoin hoitolasten kodeissa. Yhteisöllisyys synnytti turvallisuuden tunteen.


Vuosaari ei ole entisensä. Ei tarvitsekaan. Moni asia on nyt paremmin, muutama huonommin kuin alkuvuosinamme. Palvelut eivät ole kehittyneet rakentamisen tahdissa. Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaran mukaan asukkaat arvostavat ensisijaisesti turvallisuutta, luonnonläheisyyttä ja palveluita, eivät suinkaan kaupunkimaisuutta. Arvostus ei näytä muuttuneen vuosaarelaisten keskuudessa vuosikymmenten aikana. Yhteisöllisyys näkyy edelleen etenkin vanhemmilla asuinalueilla ja luo turvallisuuden tunteen. Vieras pelottaa, siksi uusilla alueilla on panostettava asukkaiden väliseen vuorovaikutukseen, vieraasta tulee tuttu ja turvallinen.


Vuosaarelaisilla on usein vahva oman kotiseutunsa identiteetti. Se on arvokas ja kolmas syyni olla ehdolla kaupungin valtuustoon.


Haluan vaikuttaa siihen, että Vuosaari säilyisi asukkaiden arvostamien asioiden esimerkkinä, turvallisena ja luonnonläheisenä, hyvien palveluiden, terveydenhoidon, liikkumisen ja työmahdollisuuksien äärellä. Hyväksyen, että myös täällä, samoin kuin kuin eri puolilla Helsinkiä on alueita, joissa julkisen liikenteen ohella myös yksityisauto on välttämättömyys. Kuten liikkumiselleja asioiden hoitamiselle erityisesti vanhemmalla iällä.


Näin koen vuosaarelaisena ja vastaavia ajatuksia & ideoita on monilla, omilla asuinalueillaan, omissa kaupunginosissaan. Mielestäni niitä tulee mahdollisuuksien mukaan kuunnella kaupunkisuunnittelussa.

53 views

Recent Posts

See All